torstai 17. joulukuuta 2015

December 17th







Päivät ja viikot kuluu niin järjettömän nopeaa. Viime päivät olen 
maannut kipeänä kotona, joten vihdoin on ollut aikaa vain olla ja ottaa 
vähän aikaa itselleni. Oon kaivannut sitä niin paljon (ja liian kauan)...
Ei siis ole suuri ihmekään että sairastuin, kun kokoajan on ollut melkoinen
 hyörinä viime viikkojen ajan. Nyt miulla on ollut myös yllin kyllin aikaa
 ajatella. Kaikenlaista. Tekisi mieli kirjoittaa myös tänne muutamia
 ajatuksiani, mutta on niin vaikea koota mielipiteet ja fiilikset virkkeiksi
 niin, että muutkin ymmärtäisivät, mikä keskeinen idea tekstini takana on.
 Joten jääköön myöhemmäksi, täytyy pohdiskella vähän enemmän.

Nyt on kuitenkin aika jättää Alankomaat taas hetkeksi, 
24 tunnin päästä olen jo kotona.
 Joulu Suomessa, perhe ja ystävät, tulossa ollaan jo! 


Days (and weeks!) are passing so fast. I've been ill for few days so I have
had much time to relax and finally take some time for myself. I have been
waiting for this for so long, no wonder I got ill from all the fuss. I have also
had soooo much time to think. Everything. I really would like to write some
of the things down but somehow it is just terribly hard to form clear enough
sentences for other people also to understand my point. So maybe later on, I'll
have to process these things first.

Now it is only time to say bye to the Netherlands for a short while.
24 hours ahead and I will be home in Finland already.
Xmas in Finland, family and friends, I'm coming! ♥

Love,

Tanja

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

So random

I was going through pics in my phone and found some nice random material from this autumn.

Soooooo..!


Rotterdam

Rotterdam

So tired (and happy!) after our trip in Paris

Rotterdam

New boots! 

Still possible to have coffee outside in cosy caf'és in November.
(Terassilla marraskuussa - kyllä!)

 

My name is hard to spell


Sometimes I try to look like a person

Schoolgirl

The start of a very random night in caf'é Harmony

Amazing bathroom selfie ;)

The squad


maanantai 9. marraskuuta 2015

We will miss you Paris

So much to see, feel and experience in that wonderful city

I can describe our trip on our holiday week now that a little bit time has passed already. So amazing, so unusual trip that we had to think all these experiences through few times before we could go back to normal life. Unforgettable trip! We started with almost no plans (only seeking for adventure!) but in the end it was so good.

Anna and I didn't want to travel in an usual way so we tried to hitchhike as much as we could during the week everytime we wanted to go to next place. First time ever of hitchhiking for both of us, so at first we felt a bit nervous. But actually, what a good way to go around and at the same time meet people! Meeting new people applies also for the accomodations we choose - we found places to sleep from site called Couchsurfing. Actually, we definitely got also so much more than only places to sleep - conversations, opinions, laughter, amazement... I feel the experiences in our trip really did broaden my mind and somehow change the way I think on some topics.

The trip was really better that I could have ever imagined.

Utrecht


Amsterdam

*

*

*

PARIS





















Love,



Ja(lähes)sama suomeksi!

Niiiin paljon nähtävää, tunnettavaa ja koettavaa tuossa mahtavassa kaupungissa

Tuosta Annan ja miun huikeasta reissusta lomaviikolla on mahdollista kertoa nyt kun vähän aikaa on jo kulunut. Niin mahtava ja epätavallinen reissu, että kaikkea mitä koettiin, täytyi vähän aikaa sulatella ja pohtia, ennenkuin niistä pystyi kertomaan muille ja oli mahdollista palata normaaliin arkielämään. Aivan ikimuistoinen reissu. Lähdimme matkaan lähes kokonaan ilman suunnitelmia (vain odottaen jonkinlaista seikkailua!), mutta lopulta kaikki sujui todella hyvin.

Me päätettiin, että ei matkusteta aivan tavallisimmin ja helpoimmin keinoin, joten pyrimme kulkemaan liftaamalla niin paljon kuin pystyimme, aina kun halusimme liikkua seuraavaan paikkaan. Tosiaan, meille molemmille elämämme ensimmäiset liftaamiskokemukset, joten ensimmäisellä kerralla kun peukalot nostettiin pystyyn, jännitti kyllä jonkin verran! Lopputulos oli kuitenkin, että tutustuimme uuteen todella kätevään tapaan liikkua paikasta toiseen ja samalla voi tavata uusia ihmisiä. Uusien ihmisien tapaaminen pätee myös meidän majoituspäätökseen tällä reissulla: etsimme koko viikon majoitukset sivustolta nimeltä Couchsurfing. Sen kautta itseasiassa saimme niin paljon kaikkea muutakin, kuin vain paikat missä nukkua - keskusteluita, mielipiteitä, naurua, hämmästystä... Tuntuu, että kokemukset, joita sain matkan aikana avarsivat ajattelutapaani ja jollakin tapaa muuttivat mielipiteitäni koskien tiettyjä aiheita.

Reissu oli mahtava, parempi kuin olisin koskaan voinut kuvitella. 

lauantai 7. marraskuuta 2015

“To acquire knowledge, one must study; but to acquire wisdom, one must observe.”

- Marilyn Vos Savant

Mitä mie oikein siis opiskelen täällä?

Kurssikokonaisuuden nimi on Sports Performance Enhancement, eli vapaasti suomennettuna urheilusuorituksen kehittäminen. Kurssi on itseasiassa minor, eli periaatteessa tarkoitettu sivuaineopinnoiksi, erikoistumiseen. Miun koulutuksessa siis major eli pääaine on käytännössä liikunnanohjaaja (AMK) ja nyt käyn "sivuainepintoina" tämän kurssin. Sinällään mielenkiintoista, että tästä faktasta miulla ei ollut harmainta aavistusta kun tänne Alankomaihin saavuin! Eikä siis ihmekään, että miun hollantilaiset luokkakaverit on kaikki opiskelemassa viimeistä vuottaan, ja meistä vaihtareistakin moni on opiskellut vähän enemmän kuin mie. No mutta, mikäs tässä, pitää vaan yrittää porskuttaa sillä tietomäärällä mitä miulla on! Onneksi miulla on kohtalotoverina Anna, joka myös opiskelee vasta toista vuottaan ammattikorkeassa.

Millaista opiskelu on?

Suomen opiskelutyyliin ja tapoihin verrattuna ensimmäisenä esiin tuleva ero on opiskelun interaktiivisuus ja todellinen tekemisen meininki tunneilla ja omalla ajalla. Luokassa täytyy todellakin olla koko ajan tosi skarppina ja hereillä, koska ihan minä hetkenä tahansa miulle saatetaan osoittaa kysymys ja siihen vaaditaan vastaus. "En tiedä" on käytännössä mahdoton vastaus, sillä ei useinkaan pääse pälkähästä. (Joo, kokeiltu on!) Alla olevassa kuvassa näkyy meidän luokka, jossa tosiaan pöydät on aina tuolla tavalla ringissä, että me kaikki näemme toisemme luokassa ollessamme, kukaan ei jää kenenkään selän taakse. Varsinkaan kun meijän luokka on sen verran pieni, että emme täytä kuin ulkoringin pöydät. Opettajat toivat esille jo ensimmäisinä päivinä, että he eivät halua yksinpuhella luokan edessä, vaan he vaativat meiltä vaivannäköä ja osallistumista. He toivovat mielenkiintoisia keskusteluja ja kyseenalaistamista, joiden kautta voimme uppoutua opiskeluun ja todella oppia. 

Meijän luokkahuone - jo luokan pöytien asettelussa voi huomata opiskelutyylin interaktiivisuuden


Kuulostaa ajatuksena todella hienolta, mielenkiintoiselta ja hyvältä tavalta oppia. Olen todennut jo aiemmin olevani auditiivinen oppija, joten muistan paljon oppitunneista ja keskusteluista muiden ihmisten kanssa, joten odotin lopputulosta mielenkiinnolla. Kuitenkin, omien tapojen muuttaminen on todella, todella vaikeaa. Ensimmäiset viikot olivat melkoista kamppailua ja rimpuilua uuden opiskelutyylin kanssa. Tuntui että opettajilta ei saanut mitään infoa, mihin olisi voinut tarttua, mistä olisi saanut otteen.

Tästä päästäänkin kurssin luonteeseen, eli opiskelu on todella omaehtoista. Meidän olisi tarkoitus käyttää opiskeluun 

42 h viikossa, josta
13,5h              on kontaktiopetusta, paikallaolotunteja luokassa
6h                   käytännön harjoittelua urheiluseurassa/yrityksessä ja
22,5h (!!)       itseopiskelua

Voitte uskoa ettei välttämättä ole aivan nuo tunnit toteutuneet etenkään omaehtoisen opiskelun osalta. Tottakai kaikki vaaditut tehtävät on tehty, mutta...


"~Vuodattamatta hikeä sinusta ei tule mestaria"



Mitä kurssi sisältää? 

Kurssikokonaisuus rakentuu käytännön harjoittelun ympärille. Mie teen harjoittelun Annan kanssa samassa kaupungissa, missä muutkin opinnot ovat - Arnhemissa . Me työskennellään lentopallon parissa, Alankomaiden kansallista tyttöjen "kyky" -joukkuetta (National Volleyball Talent Team) observoiden, testaten ja analysoiden. Käytännön harjoittelun keskeinen idea on tutkia urheilijoiden taitoja ja löytää joukkueen kyvykkäin urheilija. 

Kurssin alussa kirjoitimme analyysin lentopallosta, sen keskeisistä tavotteista ja osatehtävistä ja siihen vaadittavista ominaisuuksista/kyvyistä. Näistä ominaisuuksista vertailun perusteella löysimme keskeisimmät joille tällä hetkellä työstämme testausmenetelmiä. Nyt uuden jakson alussa, ensi viikolla, saamme testaukset kunnolla vauhtiin ja saamme siten tulokset jokaiselle urheilijalle joukkueesta. Nämä tulokset ovat pohja meidän seuraavalle tehtävällemme, eli tavoitteena on kirjoittaa "kykyraportti" kyvykkäimmästä urheilijasta. Tämä siis tehdään tulosten analysoinnin pohjalta.

Lopulta, tammikuussa, esittelemme tutkimuksemme tulokset eräänlaisessa konferenssissa (symposium) mm. omalle luokallemme, opettajille sekä joukkueen valmentajalle, tuoden esille urheilijan kyvyt ja ominaisuudet osoittaen seikat, mitkä ovat hyvin sekä mitkä kaipaavat kehittämistä ja kuinka niitä tulisi kehittää.


Oppiaineet

Meillä on lähiopetusta kolmena päivänä viikossa, jokainen oppiaine omana päivänään. Käytännön testaamisen ja analysoinnin tietopohja tulee siis kolmelta kurssilta jotka ovat kuormitusfysiologia (Exercise Physiology), tekniset ja taktiset taidot (Technical/Tactical Skills) sekä urheilupsykologia (Sports Psychology). Opiskelu on kyllä mielenkiintoista, mutta myönnettävä on että vaikeaa. Todella paljon pitäisi panostaa - enemmän kuin mitä nyt olen tehnyt. Näin tentin jälkeen voin todeta, että taas kerran olisi pitänyt opiskella jakson aikana paljon, paljon paremmin. Muutamassa päivässä kun ei kolmea kirjaa ihan noin vain luetakaan... 

Tentti 

Sehän oli tosiaan eilen ja vahvasti epäilen, että uusintapäivä on miun kohtalo tämän osalta. Samassa tentissä tosiaan oli kaikki kolme osa-aluetta, joten luettavaa oli PALJON. Koe itsessään sisälsi 99 kysymystä, joista 75 totta/tarua kysymyksiä ja loput 24 avoimia kysymyksiä, n.8 jokaisesta oppiaineesta. Aikaa oli 3 tuntia, mikä tuntui melko vähältä noin laajan tentin suorittamiseen. Tuntui vähän kuin olisin istunut ylioppilaskirjoituksissa uudestaan - itseasiassa koe oli varmaan laajempi kuin osa kirjoittamistani aineista lukiossa. :D

Meidän ruokailu / eräänlainen taukotila koululla



Missä?

Kurssi järjestetään Arnhemissa, n. 30km asuinpaikastani Nijmegenista pohjoiseen. Me ei olla muun korkeakoulun kanssa samoissa tiloissa, vaan opiskelemme todella korkeatasoisessa urheilukeskuksessa nimeltään Papendal. Myös miun ja Annan käytännön harjoittelu on samoissa ympyröissä, osa meidän luokasta tekee harjoittelun eri kaupungeissa joukkueiden sijaintien takia. Papendal on Alankomaiden huippu-urheilun keskus ja se on Alankomaiden olympiakomitean tytäryhtiö, jonka kautta pyritään edistämään hollantilaista urheilua. Ympäristö siellä on todella upeaa ja suurin osa tiloista ensiluokkaisia. Keskuksen harjoittelee n. 300 urheilijaa - huipputason joukkueita ja yksilöurheilijoita.

NOC*NSF (National Olympic Committee and The Dutch Sports Federation) is mother
 organization of Sports Centre Papendal. The Papendal Sports Centre is situated close
 to Arnhem and offers all sorts of facilities to companies and sportsmen and -women. 








Näin tentin jälkeen onkin mielenkiintoista kirjoittaa, mitä miun olisi pitänyt viimeisen kahden kuukauden aikana tehdä ja oppia. ;) Onneksi kuitenkin on vielä toinen jakso, jossa voin vähän kehittää tätä omaa opiskelutyyliäni. Kuitenkin tarjotut fasiliteetit ovat erinomaiset ja kurssi on ilmeisestikin melkolailla arvostettu. Tämän voi päätellä jo vaikkapa siitä, että miun hollantilaiset luokkakaverit ovat suurin osa kotoisin monista paikoista ympäri Alankomaita - pari heistä esim. käy koulua Rotterdamista käsin, joka on täysin toisella puolella maata, länsirannikolla. Joten pitää nyt yrittää ottaa kaikki irti tästä, mitä vain mahdollista!

-Tanja

Erasmus

Oh well. I have already been staring at this same blank page few times before this moment. I've been feeling that I should write some...