Words of joy

Ihanaa on herätä ajoissa niin ettei ole kiire mihinkään.
Aamulla sarjojen tuijottelu läppäriltä on sopivan aivotonta puuhaa heräämiseen.
Ihmisten tarkkailu on suunnattoman mielenkiintoista.
Ystävän kanssa kaupungilla kaupoissa ja kahviloissa epämääräisesti ja epäjärjestelmällisesti on virkistävää.
Itseaiheutettu kiire puolestaan on hieman huvittavaa.
Mahtavaa kun projekti etenee pala palalta!
Herkuttelu pitkin päivää on joskus sallittua. Ja ah niin mukavaa.

Kun syö vahingossa puolet suuresta leivästä, ei voi muuta kuin nauraa itselleen.

Pikavisiitti kotona antaa hetken aikaa ajatuksille.

Upeaa on unohtaa muu maailma syventyessä tanssin katsomiseen.

Rakastan tehdä asioita hetken mielijohteesta.

Rakastan ystäviä jotka elävät hetkessä.

Rakastan hyvää musiikkia.

Kiharapäisen rumpalin aito ilo ja into soittamiseen nostattaa hymyn katsojan huulille.

Joskus on hyvä mennä lähes tyhjään baariin laulamaan karaokea.

Rakastan lumisadetta kasvoillani ajaessani pyörällä kotiin iltamyöhällä.

Pyörällä, jonka satula on lähes irti, edelleen.

Onnea on kestohymy kasvoillani aamusta iltaan.
Tänään oli hyvä päivä.

Tired and busy

Kuluneen viikon aikana on ollut niin paljon puuhaa, että tuntuu ettei ole ehtinyt kunnolla edes hengähtää missään välissä. Väsymys on myös tuntunut kropassa joululomalta jääneen epämääräisen unirytmin vuoksi, kuitenkin viikon tekemiset ovat olleet mukavia ja koulupäivätkin ovat olleet mielenkiintoisia vaikkakin toooodella pitkiä.

Täytyy tunnustaa, että olen pahasti addiktoitunut perinteisen kalenterin käyttämiseen. Tällä hetkellä en selviäisi ilman konkreettista kalenteria, sillä sen avulla saan jäsenneltyä ajatukset ja tehtävät edes jollakin tavalla. Lähes kelvollisesti. Aina kun oma muisti pettää (näin väsyneenä aivan liian usein), voin turvautua kalenteriini, jonne kirjaan yleensä kaiken tarvittavan. Nyt on meneillään niin paljon kaikenlaista suunnittelua, kehittelyä ja asioiden selvittelyä, että aivan varmasti unohtaisin jotain todella tärkeää ilman uskollista apuriani.

Tämä tunnustus siksi, että muistaakseni viime viikon tapahtumat, täytyi tämä kalenteri taas kaivaa esille. Sekä lukujärjestys. Alkaa olla huolestuttavaa tämä väsymys. Univajeesta johtuen myös palautuminen liikunnasta on ollut heikkoa. Maanantain hiihtotunnit tuntuivat jaloissa vielä perjantainakin, joten voitte myös uskoa että torstain lentopallon pelaaminenkaan ei sujunut ihan odotusten mukaan. Huomaan väsymyksen merkit omassa kropassa tosi selvästi, joten on taas aika muuttaa elämänrytmiä järkevämpään suuntaan. 

Torstaina kuitenkin huomasin ympärilläni talvisen luonnon upeuden kaiken väsymykseni keskeltä. Kirpeä pakkassää pisteli poskissa ja sormissa, kun kaivoin kameran esille. Hetki oli niin kaunis, etten tietenkään saanut tallennettua sitä niin hyvin kuin olisin halunnut. Tässä kuitenkin muutamia otoksia kotimatkani varrelta.

Viikkoon on onneksi mahtunut myös mukavia hetkiä tärkeiden ihmisten parissa. 

Herkutteluhetki Petran kanssa

kahvila Murusessa

Viikonlopun vietin vanhempien luona ja ehdin onneksi myös nähdä rakasta ystävää myös täällä suunnalla, luistelun merkeissä. Läheisten kanssa vietetyt hetket ovat melko rajallisia, koska viikonloppu on harmillisen lyhyt. Keskusteltavaa olisi aina paljon, mutta onneksi on puhelimet ja facebook. Pian suuntana on taas Kajaani ja paluu arkeen.

Toivoisin, että ehtisin tekemään viikoilla aina paljon enemmänkin, mutta vuorokaudessa on liian vähän tunteja ja viikossa liian vähän päiviä kaikkeen, mitä haluaisin tehdä. Kaikkia ystäviä en ehdi nähdä niin paljon kuin haluaisin, mutta kyllä senkin aika tulee. Seuraavalla viikolla ehkä. Olosuhteiden pakosta joitakin ystäviä näkee aivan liian harvoin, mutta hekin ovat ajatuksissa päivittäin. Nähdään pian, olette tärkeitä kaikki! 

What a wonderful weekend

On ihanaa kun on ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa. Kulunut viikonloppu on ollut ehkä hieman erilainen muiden joukossa ja koetut hetket pysyvät mielessä varmasti vielä pitkään. Ei, en ole tehnyt mitään extremeä, päivät ovat menneet rentoutuessa sohvalla maaten ja syödessä ja kahvitellessa. Myös tanssimassa tuli käytyä. Pääasia viikonlopussa olivat kuitenkin hetket ystävien kanssa; kahvittelu ja sohvalla makoilu on paljon mielenkiintoisempaa yhdessä kuin yksin.

Viime päivinä olen myös yrittänyt tutustua kameraani vähän paremmin.  Perus Samsungin pokkarihan tuo miun kamera on, joten ei siltä ehkä liikoja voi odottaa. Kyllä sillä kuitenkin jonkinlaisia kuvia saa, jos vain osaa kuvata. Sitä tässä nyt sitten pitääkin harjoitella. Lopussa onkin muutamia otoksia tältä päivältä.

Perjantain fiilikset koulun jälkeen

olivat hieman ristiriitaisia

Koulutehtävään liittyvää reenailua

Perjantaina koulu loppui aikaisin. Usein olen perjantaisin niin väsynyt, että tekisi mieli vajota sängyn pohjalle peittojen alle, nyt kuitenkin onnistuneesti kutsuin itseni syömään Annin luo, joten sain jo päivälle mukavaa tekemistä. Annin postaus meijän ruokailu- ja teehetkestämme löytyy täältä.

Viikonloppu oli kokonaisuutena hyvin extempore -luonteinen ja raukea. Olin kaksi yötä Kristan luona, koska sattui siltä tuntumaan, Ihanaa, kun viikonloppu oli täynnä ystäviä, keskusteluita, naurua, laulua ja tanssia. Onnea on ystävät, jotka innostuvat samoista asioista kuin itse.

Puhuimme myös Annin kanssa, kuinka hyvältä tuntuu, että Kajaani alkaa vihdoin tuntua oikeasti kotikaupungilta sekä oma kämppä kodilta. Syksy meni totutellessa kaikkeen uuteen ja tutustuessa ihmisiin, joten nyt tuntuu, että elämä on alkanut tasautua ja asiat ovat jo tuttuja. Mahtavaa on myös se, kuinka on löytänyt useita hyviä ystäviä jo tässä vaiheessa, kun opiskelua on vielä kolmisen vuotta edessä. Ystävät tekevät lähes mistä tahansa paikasta elinkelpoisen (jopa Kajaanista!!) ja uskon että jo nyt solmitut ystävyyssuhteet tulevat vahvistumaan entisestään vuosien aikana.

Tuntuu että asiat ovat kaikinpuolin hyvin.

Kahvihetki tänään kotiin palattuani

Uudet keittiönpöydän kynttilät

Ps. tein äsken mukimutakakun mikrossa. Herkkua.

Ikuisuushaave

Blogin kirjoittaminen on ilmeisesti ollut minulla jonkinlaisena haaveena jo pidemmän aikaa; kun asia tuli muutama päivä sitten puheeksi ystäväni kanssa, hän totesi minun pohtineen asiaa aiemminkin (en ollut tajunnut miettineeni tätä useinkin). Viime kuukausien aikana asia on pyörinyt mielessä yhä enemmän ja olen pohdiskellut, millaisia asioita haluaisin elämästäni jakaa ja mikä blogini aihe voisi olla.

Olen itse lukenut monenlaisia blogeja useita vuosia ja ihaillut ihmisten monipuolisia ja omaperäisiä tyylejä kirjoittaa ja kertoa elämästään.  Blogit kertovat ihmisestä itsestään paljon ja ovat usein hyvin henkilön itsensä "näköisiä". Toivoin että pystyisin itsekin tuomaan esille jotain paloja elämästäni tavalla, joka  mahdollisesti kiinnostaisi myös lukijoita. 

Nyt tämä haave siis vihdoin toteutuu. Ikuisuushaaveesta ikuisuusprojektiksi? - We'll see, toivottavasti ei ainakaan siinä merkityksessä, että tämä jää blogin ainoaksi tekstiksi! Katsotaan millaiseksi blogini aihe lopulta rajautuukaan, toivon kuitenkin että kirjoittamisen ja valokuvaamisen kautta pääsen käyttämään luovuuttani ja ehkä jossain vaiheessa saan muutaman lukijankin kiinnostumaan. Aiheita tulevat luultavasti olemaan ainakin urheilu ja liikunta monissa muodoissaan sekä arkipäiväinen elämä yleensä. Elämä sellaisenaan.

Elämä on jonkinlaista tasapainon etsimistä kaikilla osa-alueillaan, ja tätä matkaani haluan päästä jakamaan muidenkin kanssa.

Joten aika näyttää millanen blogistani lopulta muodostuukaan! Toivottavasti eksyt blogiini toisenkin kerran.