Erasmus

Oh well.

I have already been staring at this same blank page few times before this moment. I've been feeling that I should write something, some kind of final post of my exchange or even... something. Just something. All the times earlier I just stared at this page and then simpy closed it after a while because I felt I have nothing to say, nothing to share.

So now the time has come. I don't know why but after these months it feels easy to write again. I want to tell you guys who are now reading this post, I just clicked the send -button of my exchange report form few minutes ago. I have been working on that a while (months!) and now I finally was able to finish it. Yeah yeah, Finnish girl couldn't finish it, ha ha! ;)

***

To conclude my exchange in Netherlands - it was awesome. School was difficult for me but whatever, I passed my course and I can be proud of myself (and my classmates!) [F*CK ARNHEM!]. All in all I can only be thankful for all the great moments and things I got to experience during my stay there.

Nijmegen - Will be one of my home cities the rest of my life.
Vossenveld - Our home - what a great place for parties and just hanging out. There we had always all the great people around us.
Flat 153 - I will never ever forget you guys, my family in the Netherlands. You made that grey, boring flat feel like home.

Earth United - I have learned so much from all of you. The exhange itself broadened my mind more than I could have ever imagined. All the different backgrounds and cultures all in the same situation, living all together.

My Russian gang - I don't even have words to describe this. My girls, my gang. ♥

Love, Tanja

Ja suomeksi. Vaihto Alankomaissa on nyt monella tapaa käsitelty. 

Raportit lähetetty.
Aivan huippua aikaa, mitään en vaihtais pois. 

Enkä luultavasti unohda tätä kokemusta milloinkaan.

Toivottavasti.

Holiday feelings

In English below ↓

Viime viikot menivät lomaillessa. Lomaa edeltävän viikon olin kipeänä, joten otin jo pienen varaslähdön vapaalle. En ole siis kolmeen viikkoon ollut koulussa, nyt tuntuu verrattain hankalalta orientoitua viimeisten kolmen viikon aherrukseen täällä vaihdossa. Hurjaa, miten aika onkin mennyt näin nopeesti! Elokuun lopulla tänne muuttaessa oli mielessä, kuinka seuraavat 5 kuukautta vierähtää näissä maisemissa, ja tuntui niin kaukaiselta ajatukselta palata Suomeen. Nyt se päivä kuitenkin lähenee huimaa vauhtia ja täytyy alkaa jo hoitaa asioita paluuta varten sekä lentoliputkin ovat olleet varattuna jo kuukauden päivät.

Joululomalle Suomeen lähtiessä fiiliset olivat ristiriitaiset. Olin lähdössä kotoa, mutta olin menossa kotiin. Toisaalta oli aivan mahtavaa lähteä tuttuun ja turvalliseen Suomeen, mutta samalla se tuntui vähän vaikealta. Tiesin kuitenkin jo etukäteen, että loman jälkeen porukoilta lähteminenkin olisi taas vaikeaa. Oli todella irrallinen olo, kun istuin yksin lentokoneessa kahden "kotini" välillä. Kyllähän tämä kämppä Nijmegenissakin tuntuu aikalailla kodilta. Oli kuitenkin helpompi lähteä kohti Suomea tietäen, että tulen vielä takaisin tänne hetkeksi - en jättänyt tätä maata taakseni vielä lopullisesti.

Schipholin lentokentällä kuullessani ensimmäisen kerran ihmisten puhuvan suomea, tuli fiilis että haluan mennä juttelemaan. Helsinkiin lähtevän lennon lähtöportin tuntumassa oli jo suurempi ryhmä suomalaisia ja minä tarkkailin tilannetta hämmentyneenä kuullessani niin paljon tuttua puheen rytmiä. Lentokoneeseen mennessäni mietin, millä kielellä minun tulisi tervehtiä lentoemäntiä...

Joensuussa astuessani ulos lentokoneesta, vedin keuhkot täyteen raikasta pakkasilmaa. Vitsi että se tuoksui hyvälle tämän ainaisen sateisen ympäristön jälkeen! Maa oli hieman kuurassa, ja se vähäinenkin valkoisuus piristi mieltä tosi paljon.

Tuntui todella erikoiselta, että heti kun näin tutut maisemat kotipuolessa, niin tuntui, etten olisi poissa ollutkaan. Kuitenkin neljä kuukautta takana, mutta kaikki on aivan ennallaan. On vain niin hauska tajuta, että muut asiat ympärillä eivät välttämättä muutu erityisemmin, vaikka tunnen itse muuttuneeni vaihdon aikana monella tavalla ja olen kokenut niin paljon uutta. Toisaalta niin turvallinen fiilis, että kotona kaikki on niinkuin ennenkin, oma huone ja tavarat, tutut tuoksut. Koti ♥

Lomalla tajusin myös, että aivot toimii tosi mielenkiintoisella tavalla. Ajattelen välillä englanniksi vaikka puhun suomea, mikä vaikeuttaa välillä joidenkin sanojen löytämistä. Erityisesti koulusta puhuessa olisi niin paljon helpompi kuvailla kaikki englanniksi, koska en ole missään vaiheessa kääntänyt suurinta osaa termeistä sujuvalle suomen kielelle. Kun kerroin kurssistani jollekulle, sanoja täytyi hakea melko kauan yrittäessäni kääntää kurssien sisältöä mielessäni suomeksi...

***

Last weeks have passed on holidays. The week before Christmas break I was ill, so I took an early start for holidays. So now that I haven't been in school for three weeks, it feels rather hard to start working again for the last three weeks here in exchange. It is so unbelievable how the time here has passed so fast! When I moved here at the end of August, I was thinking that the next 5 months is going to pass in this place but the idea of going back to Finland felt so far away. Now, that day is already so soon and I already have to arrange things for going back.

When I left to Finland for holidays I felt weird. I was leaving home but still also going home. It felt amazing to leave to oh so familiar Finland but at the same time it felt a bit hard. Anyway I already knew in advance that it will be hard again to leave home from my parents to come back here. I felt little disconnected when I sat alone in the plane in between my two homes. This flat in Nijmegen also feels so much like home at this point. Anyway it felt a bit easier to leave to Finland knowing that I will still come back here for a while - not having to leave the Netherlands permanently yet.

At Schiphol airport, when I first heard some people speaking Finnish, I felt that I want to go talk with them. At the gate for the flight to Helsinki before boarding there were already a bigger group of Finnish people and I felt really confused hearing the rhythm of my language everywhere so I was just wondering the whole situation, When I walked into the plane I was wondering on which language should I greet the flight attendant...

When i stepped out of the plane in Joensuu airport, I inhaled the fresh cold air deeply! It was -6 degrees there and the ground was a little bit white of the frost. It felt so familiar and nice, it was good to be home! It was also very strange that at the right moment when I saw all the familiar places in the areas of my hometown I felt that I had never been away. Four months have passed and everything is all the same. Its so funny to realise that things and places around us maybe don't change that much even if we change. I have changed in many ways during exchange and got so many new experiences... But actually it feels so safe that everything is how it has always been at home, my room and stuff, all the familiar scents. Home ♥

On holidays I also noticed that brain works so interesting way...  I occasionally think in English even if I'm talking in Finnish which makes sometimes hard to find the words I'm looking for in my first language. Especially when I was describing my course to someone it would be so much easier to tell everything in English because I haven't translated most of the terms to fluent Finnish at any point of studying. I had to look for words a while when I was trying to translate the content of the course to Finnish in my mind at the same time that I was talking...

♥

Tanja

How can it be so hard to finish a post...

Heleeeei elossa ollaan.
Blogin availen lähes päivittäin ja miulla on kesken parikin postausta, mutta en vaan saa kirjoiteltua niitä valmiiksi asti. Vähän on hektinen elämänrytmi tällä hetkellä, melko carpe diem -meinigillä on tässä viime viikkoja eletty. Ei ihan oo toteutunut tavoite postauksesta per viikko! Tosi paljon tekis mieli kertoa kuulumisia useamminkin, mutta oon vähän liian perfektionisti tämänkin asian suhteen, niin tällaisia yleistä lätinää -postauksia ei kamalasti tee mieli kirjoitella. Antaa mennä kuitenkin tämän kerran!

ALIVE AND KICKING!

Yep, I've been really struggling with writing blog. I have like two posts

 almost ready waiting for finishing touches but it just feels too hard to do that.

 Actually all the rhytm in life seems to be kinda hectic even if I don't do so much

 except go to school. Thinking of blog my original plan to write about one post per

 week has failed miserably. I really would like to write more of my experiences and

 how I'm doing but the main reason I'm not doing that is that I am too perfectionist

 also thinking of this... So I really don't like writing posts like this which

 don't have so much of real idea. Nevermind, let's give it a go at once!

Selailin äsken puhelimen kuvia ja koin lievän pettymyksen, sillä siellä oli tosi vähän kuvia viime ajoilta. Toisaalta ehkä merkki siitä että olen oikeasti läsnä ollessani jossakin, enkä jatkuvasti katso maailmaa puhelimen ruudun läpi.

I've just realized that I haven't even taken pics almost at all

 like in two weeks or more. That can in fact also be a good

 sign - maybe I have been more present and not watching

 the world through the screen of my phone.

No mutta, mitä tänne kuuluu? Normaaliarkea lähinnä: opiskelua ja käytännön harjoittelua, jokapäiväiseen pyöräilyyn on tottunut tosi hyvin ja jopa hollantilainen tapa syödä lounasta (= voileipä, ei ns. "kunnollista" ateriaa) tuntuu nyt loogiselta, sillä koulussa meillä ei ole varsinaista lounastaukoa. Päivän aikana on n. 10 minuutin tauko, jonka aikana pitää ehtiä napata jotain ruokaa pikaisesti, että jaksaa loppupäivänkin keskittyä. Alussa kokeilin tosiaan kuljettaa salaatteja ja kaikenlaista muutakin, mutta totesin että leipä on vaan helpoin ja kätevin vaihtoehto.

So yeah, how's life here? Just normal everyday life: studying

 and practical training, I've also got used to cycling everywhere

 and everyday and also the Dutch way of eating lunch has begun

 to make sense to me because we really don't have a proper lunch

 break. During the 10 minute break we usually have it is just

 easiest to just eat a sandwich... At first I really tried carrying salads

 and other stuff with me to school but now I've noted that easiest

 and handiest option is bread.

Myös kaupungilla olen yrittänyt viettää aikaa aina kun mahdollista. Nijmegenin keskusta on todella ihana ja joka kerta siellä kuljeskellessa löytyy jotain uutta; pieni katu täynnä erilaisia kiinnostavia pikkuputiikkeja tai jokin viihtyisän näköinen kahvila tai ravintola. Niistä tulee aina fiilis että tuolla pitää käydä joskus! Toivon että ehdin käydä edes puolissa kaikista noista paikoista tammikuuhun mennessä :D

I've also tried to spend time in the city as much as possible.

 The city center of Nijmegen is very lovely and beautiful

 and I feel like everytime I go there I find something new:

 maybe a small alley full of interesting little shops or some

 cosy looking café or restaurant. I always get a feeling when

 I see those that that is a place I have to visit some day! I just

 hope that I really have time to visit even half of those places

 during my stay here :D

Pari viikkoa sitten miulla oli perhe käymässä täällä Nijmegenissa muutaman päivän ajan. Viikonloppu oli tosi mukava, vähän irrottautumista normaalimeinigistä täällä ☺ Käytiin myös päiväreissulla Asterdamissa josta pari kuvaa alla. Vihdoin pääsin sielläkin pyörähtämään, pitää kyllä piakkoin mennä uudestaan ja mieluusti vähän pidemmäksi aikaa, kyllä siellä olisi nähtävää ja tehtävää vaikka minkälaista.

About two weeks ago my family was visiting me here in Nijmegen

 for few days. The weekend with them was really nice and a little bit

 of detaching of normal life cycle here ☺ We also made a day trip

 to Amsterdam (couple pics below) so I finally got to visit there.

 I really want to go again soon and maybe for a bit longer time

 because I believe that there would be so much to see and experience.

Vielä ensi viikko koulua ja käytännön harjoittelua minkä jälkeen häämöttää kauan odotettu loma. Suunnitelmat ovat vielä hiukan hämärän peitossa, mutta se on tiedossa että jotain erilaista ja ehkä ikimuistoista tehdään! Täältä on esimerkiksi niin paljon helpompi kulkea muihinkin Euroopan maihin kuin Suomesta. Tuntuu että kaikki on niin lähellä.

So next week to go for school and practical training and then

 is the time for autumn holiday. Yeyy! Plans for that week are

 not so clear yet but it is sure that I am really going to do

 something different than usually and maybe it will also be

 unforgettable! Who knows. Just because of the practical

 reasons I should really travel somewhere -  it is so much

 easier to go to everywhere in Europe from here than from
 Finland. It feels like everything is so close here. 

Saa nähdä minne tuuli tytön kuljettaa

♥

Tanja

Last weeks in pictures

Pyöräiltyä tulee melko paljon - lähes joka päivä n. 12-25km

 

Käytiin viime viikolla Annan kanssa ihailemassa Nijmegnin keskustassa sijaitsevaa Stevenskerk:iä. Melkoisen vaikuttava rakennus sekä sisältä että ulkoa. Kuvat ei oikein tee oikeutta tuolle paikalle, se pitää nähdä itse. Nuo kuvan urut oli aivan huikean näköiset ja kuulemma niiden ääni on myös yhtä vaikuttava kuin ulkonäkö. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla, oli nimittäin melko mahtavaa akustiikka tuolla sisällä. Tämä taisi olla niitä WOW-kokemuksia, mistä meillä koulussa puhuttiin matkailun kurssilla...

Olen itse asiassa ollut pari viikkoa enemmän ja vähemmän kipeänä, joten en ole ehtinyt olemaan erityisen aktiivinen. Kuitenkin olen tässä viime viikonlopulta lähtien jaksanut olla hieman sosiaalisempi ja osallistua illanviettoihin sekä siten tutustua vähän paremmin meidän Erasmus-porukkaan.

Matkalla Appelpop-festivaaleille - ilmeestä huomaa että koko illan kestänyt sade oli vielä edessäpäin...

Tiel-nimisen kaupungin keskustan kävelykatu

No irtosi se hymy vielä sateesta huolimattakin :D

Kämppisten kanssa kotimatkalla Appelpopista ☺

Subwayssa hollannin tunnin jälkeen

Aloitin tosiaan hollannin kielen kurssin viime maanantaina. Se tarjottiin meille vaihtareille ilmaiseksi, joten kyllähän sinne piti ilmoittautua. Eihän sitä tiedä jos vaikka oppisikin jotain! Meillä on kerran viikossa 1,5h opetusta ilmeisesti jouluun asti, eli ei tässä kovin pitkälle pääse syventymään, mutta ihan mielenkiintoista opetella edes perusjuttuja. ☺

♥

Tanja

After (over) two weeks

Sama teksti suomeksi alempana ↓

Yep, over two weeks have already passed here. Time runs so fast and of course we have had a lot to do here all the first days. I actually think that this won't get any slower so we are just going to do really much stuff the whole half a year that we're here.

The first whole week here was the HAN University introduction week which started on tuesday 25th of august. First we found our own smaller groups named by colors of our bigger group of Erasmus-students. We also had one or two dutch mentors for each group. We had tours at Nijmegen campus and in the city center and some activities during the week (to mention some: tryouts of sports in Radboud University Sports Center, bowling, parties etc.). It was really nice and worked well - we actually really got to know some people from our group. ☺

The place we went for dinner with our blue group 

De Kaaij - "Cultural terrace" by the river Waal

In the city center we played real life monopoly at the first week

The weekend before I also got a flu so because of that I practically spent few days in my bed last week. Actually that was totally ok to me because I got really good a rest which I totally felt I needed. And a little time on my own - I've already realized how I really need that!

Our classes started on monday august 31st. More of them later - I want to get some grip of them before I write more about what they're about. Only to mention the work load seems considerable. Yet I think I'll be doing fine, the topics seem interesting.

At the Arnhem railway station w/ Anna

Not to mention my flatmates, my family in Netherlands. I absolutely love them, we have already had so great time together. There are three Irish girls, two girls and one guy from Italia, guy from Netherlands, a Russian girl and me. To my mind it's really good for me not to have any other Finns in our flat so that I have to speak English all the time. It'd be just too easy to slip to speaking Finnish if there were more of us. Here in the same complex there are few Finnish people though.

Family dinner with my flatmates

♥

Tosiaan, vähän päälle pari viikkoa on jo vierähtänyt täällä. Aika menee hurjan nopeesti, varsinkin kun ekat viikot on ollut melkolailla täynnä kaikenlaista ohjelmaa. Jotenkin tuntuu kyllä, että seuraavat viikot on tämän porukan mukana aivan yhtä vauhdikkaita, niin paljon suunnitelmia ja ideoita on jo heitelty ilmoille...

Ensimmäinen kokonainen viikko täällä oli oli täynnä koulun järjestämää orientaatio-ohjelmaa. Aloituspäivänä tiistaina meidän Erasmus ryhmämme jaettiin pienempiin värikoodein nimettyihin ryhmiin, joille oli nimetty myös omat hollantilaiset "mentorit". Pääasiassa orientaatioviikko koostui kampuskierroksesta ja monopolin tapaan toteutetusta kaupunkisuunnistuksesta ja muutamista aktiviteeteista, mm. urheilukeskukseen ja sen lajeihin tutustuminen, keilaaminen ja lukuvuoden alottajaisbileet... Viikko oli tosi mukava ja yllättävän toimiva, sillä tuli tosiaan tutustuttua tosi moneen Erasmus porukasta.

Viime viikonloppuna sain myös aika sitkeän flunssan, jonka johdosta vietin muutaman päivän sänkyni pohjalla. Ei itseasiassa ollenkaan hassumpaa, tuntui että kroppa todellakin kaipasi tuota lepoa niin paljon! Tietty myös sain hyvällä omatunnolla olla omissa oloissani - oon jo nyt huomannut, että kaipaan yksinoloa huomattavasti enemmän kuin esim. miun kämppikset täällä.

Itse opiskelu alkoi myös 31. päivä maantaina. Ensimmäiset päivät olivat vielä vähän tutustumista aiheeseen, luulen että tällä viikolla päästään kunnolla kiinni asiaan. Opiskelusta kirjoittelen enemmän sitten kunhan olen saanut vähän paremman otteen opintojen sisältöön. Tässä vaiheessa kuitenkin jo huomaa, että työmäärä ei tule olemaan ihan pieni... No, eiköhän se suju, sillä aiheet vaikuttavat kuitenkin mielenkiintoisilta.

Ja unohtamatta tätä miun Hollannin perhettä täällä - nämä kämppäkaverit on parhaat mitä miulla voi vaan olla! Meillä on jo nyt ollut niin hauskaa tähän asti, niin en edes tiedä mitä odottaa seuraavilta kuukausilta. Meitä on siis yhteensä yhdeksän: mie + kolme irlantilaista tyttöä, italialaisia kaksi tyttöä ja poika, hollantilainen poika ja venäläinen tyttö. Joten useita kulttuureja saman pöydän ääressä päivittäin ☺ On myös tosi hyvä juttu, ettei samassa asunnossa ole muita suomalaisia, niin miun on pakko käyttää jatkuvasti englantia arjessa. Voisi olla että helposti lipsuisi puhumaan suomea jos meitä olisi useampi. Taloyhtiössä on kyllä muitakin suomalaisia, joten satunnaisesti pääsee kuitenkin suomeakin puhumaan.

♥

Tanja