Who tired can a girl be

Miten voikaan olla jatkuva väsymys. Vaikka kuinka yritän nukkua tarpeeks, niin tunnit päivissä ei vaan riitä. Koko ajan on kiire jonnekin ja kouluhommien palautuspäivämäärät ja tentit painaa päälle. On turhauttavaa olla ensin kahdeksan tuntia koulussa ja yrittää sen jälkeen aloittaa väsäämään lisää kouluhommia. Ainakaan  mie en vaan jaksa.

Miusta tuntuu, että en itseasiassa edes saisi valittaa. Eihän miulla ole siihen mitään oikeutta, kun kaikki on kuitenkin ihan hyvin ja miun elämähän on loppujen lopuksi ihan helppoa. Toiset hoitaa koulun lisäksi työt, perheen, seurustelusuhteet ja paljon muuta. Miun koulukin on helppoa, meillähän vaan urheillaan suurin osa ajasta, lukemista vaativia kursseja on melko vähän ainakin tässä vaiheessa. Koko lukuvuoden aikana olen ostanut tasan yhden kirjan ja sillä ole selvinnyt. Kuitenkin: mie hädin tuskin jaksan käydä suihkussa, saati sitten pestä astiat ja pyykit. Arkipäiväisten asioiden hoitamisesta on tullut ylivoimaisen tuntuista. Vapaa-ajan liikuntakin, joka on normaalisti yksi tärkeimmistä elämän peruspilareista tuomassa energiaa ja iloa päiviin, on jäänyt aivan minimiin.

Entä jos ei vaan jaksa?

Ei tämä ole aina tuntunut näin pahalta. Nyt vaan kuolee sekin ainoa motivaation hippunen mikä vielä hetki sitten oli olemassa. Kun oon vaan niin väsynyt. Huolestuttavaa ja samalla todella ärsyttävää on se, että tämä näkyy myös ulospäin niin selvästi. Mie oon aina tottunut pärjäämään ite ja apua ei ole helppo pyytää missään asiassa, niin nyt tuntuu jotenkin pahalta, kun muutkin huomaa että en voi ihan täysin hyvin. Mieluummin piilottaisin tän kaiken, piiloutuisin maailmalta jonkin maskin taa pitäen kaiken enemmän tiedon vain itselläni.

Haluisin näyttää siltä että kyllä mie pärjään.

Joka aamu lupaan itelleni, että tänään EN valita. Tänään pidän ajatukset ihan vaan omana tietonani, ja kun pahaa oloa ei lietso niin se katoaa. Kovin monena päivänä en ole onnistunut: kun aamulla istun ennen kahdeksaa koulun aulassa, niin tekee mieli sanoa luokkakaverille että kyllä muuten väsyttää. En taaskaan saanut nukkua tarpeeksi, ei muuten enää mikään kahvi tähän auta. Ei riitä kofeiini eikä liikunnan tuoma ilo. Se on liian hetkellistä.

Oon kyllä todella loman tarpeessa. Onneksi ensi viikolla saa rauhoittua ja siirtää ajatukset välillä pois koulusta. Täytyy vielä tehdä loppurutistus tällä viikolla, niin ei tarvitse "lomalla" eli itsenäisen opiskelun viikolla niin paljoa huolehtia mistään.

Tämä blogikirjoitus viikonloppuna osui ja upposi. Ajatukset aivan kuin omia pohdintojani viime aikoita. Yllätyksenä itselleni tuli jostain syystä, että tosiaan, stressiä kai tämä nyt sitten taas on. Olen yrittänyt niin kovasti olla stressaamatta, että olen ilmeisesti kehittänyt siitäkin itselleni stressin aiheen. En myöskään taida tuntea kultaista keskitietä; joko stressaan aivan liikaa tai sitten jätän asiat hoitamatta tai ainakin todella viime tinkaan ajattelemalla, että enpä nyt jaksa stressata (jolloin kuitenkin stressi iskee viime hetkellä). Nukkuminen on vaikeaa, vaikka olen aivan käsittämättömän väsynyt. Unohtelen asioita ja olen todella voimaton, mietin ja pyörittelen asioita aivan liikaa. Elämä tuntuu suorittamiselta vaikka en edes saa mitään aikaan. Yritän ottaa rennosti mutta tunnollisuus kumpuaa silti jostain sisimmästä jolloin tekemättömät asiat vaivaavat.

Luokallamme viimeaikoina pinnalla ollut sananparsi sopii tähänkin hetkeen: on tämä s*****a työmaa.

Pian täytyy vaan levätä - kyllä tää tästä taas helpottaa.