In the beginning we tend to think that we have all the time in the world

Then the days start passing.
We get used to the rhythm of days.
The so called rhythm.
Everyday life.
At some point we might open our eyes.
Then we saw that we still have time.
"Let's take all we can get!"
Enjoy.
We are all busy with different things.
Sometimes wasting our days.
Doing "useless" stuff.
Sleeping in, laying in bed for countless hours.
Going to school.
Sometimes getting too stressed out.
Being bored.

Then.
One month left.
Every day more of thoughts that soon it is in the end.
Trying to do all things possible.
Using all the energy.
Trying not to waste time.
Living life the fullest.
Staying up late.
Having meaningful conversations.
Partying until morning.
Travelling.
Spending days wondering around city.
Discovering new places.

Last days.
Full of tears.
First of us are leaving already.
We feel the difference.
Trying to enjoy each others company for the last times here.
Trying to get everything done before going.
Rooms start getting empty.
Corridors not so lively anymore.

Feeling that everything is going to change again.

Erasmus 2015-2016
Nijmegen

One year

English below ↓

15.1.2015. "Ikuisuushaaveesta ikuisuusprojektiksi? - We'll see, toivottavasti ei ainakaan siinä merkityksessä, että tämä jää blogin ainoaksi tekstiksi!"

Vuosi ja yksi päivä sitten julkaisin ensimmäisen postaukseni jonka myötä toteutin jo pitkään aikaa mielessä pyörineen idean. Ei onneksi jäänyt blogin ainoaksi postaukseksi! Jonkinlaista ajatusten selvittämistä ja mielenrauhaa tämä kirjoittaminen on tuonut, joten ajoittain on tullut halu kirjoittaa. Postaustahti ei ole huima, mutta kirjoitan silloin kun miulla on jotain sanottavaa tai kerrottavaa, tai haluan järjestellä ajatuksiani... Blogin suunta ei ole edelleenkään selvillä, paljon sekavia ajatuksia elämän kulusta olen tainnut tämän vuoden aikana kirjoitella.

Mitä vuosi toi mukanaan blogiini?
* 23 postausta

* Ajatuksia kiireestä ja väsymyksestä

* Sanoja onnellisuudesta
* Kiitollisuuden palasia

* Kuvauksia erinäisiltä reissuilta
* Kokemuksia vaihdosta ja sen herättämiä ajatuksia

* Paljon kuulumisia, päivityksiä arkielämästä
* Englanninkielisiä postauksia

Tosiaan, vuosi sitten kirjoitin, että blogissani tulee esiintymään "elämä sellaisenaan". Tätä se on todellakin ollut ja siitä olen todella onnellinen. Tämä on sitä elämää, joka tapahtuu todella. Usein täytyykin itselle muistuttaa, kun tekee suunnitelmia tulevaisuudelle, että täytyy kuitenkin elää hetkessä, löytää ne pienet ilot jokaisesta arkipäivästä.

"Elämä on jonkinlaista tasapainon etsimistä kaikilla osa-alueillaan, ja tätä matkaani haluan päästä jakamaan muidenkin kanssa."

Niin. Entäs blogin aihe puolestaan? Tasapainon etsimistä, kyllä. Kuitenkin, silloin kun blogi oli vielä ajatuksen asteella, mielessäni oli hyvinvointiteemainen blogi täynnä postauksia liikunnasta ja vaikkapa miun opiskelusta liikunnan alalla. Jakaisin kokemuksiani treeneistä ja eri lajeista, kuvia, vinkkejä ja fiiliksiä elämäntavastani. 

Olin myös ajatellut alkavaa joogainnostustani blogin nimessä.
Joogassa keskeistä on kirjaimellisesti tasapainon etsiminen sekä fyysisesti että henkisesti.
Olin ajatellut jakavani matkaani joogan parissa. 
Kehittyen.
Syventyen enemmän, harjoitellen päivittäin.

Kumpikaan näistä ei lopulta ole toteutunut ainakaan ensimmäisen vuoden aikana. Näin ulkomuistista luulen, että en ole kirjoittanut yhden ainoaa liikunta-aiheista postausta. Kenties muutama maininta sivulauseessa, että saatoin tehdä jotakin liikuntaan viittaavaa... 

Olen kuitenkin miettinyt tätä blogini otsikkoa - Seeking for my balance - tajuten kuinka ylpeä olen siitä edelleen. Perustaessani blogisivun, harkitsin otsikkoa pitkään ja hartaasti haluten sen olevan juuri oikea miun blogilleni ja lopulta kun tämä otsikko tuli mieleeni, kirjoitin sen välittömästi muistiin. Se sisältää monia merkityksiä liittyen elämän eri osa-alueisiin ja kaikilla niillä, jotka ainakin itselleni tulevat otsikosta mieleen, voin todellakin etsiä tasapainoa. 

Viimeisen puolen vuoden aikana erityisesti tasapainon etsiminen on keskittynyt niin moniin muihin asioihin, kuin liikunnan saralle. Tiedostan jatkuvasti, kuinka oma ja muiden hyvinvointi pitäisi asettaa korkealle sijalle elämässä, mutta jostakin syystä se on ollut viime kuukausien aikana hankalaa. Olen etsinyt tasapainoa opiskelun ja vapaa-ajan välille ja rehellisesti sanottuna se on ollut kadoksissa jossain todella kaukana. Vielä on totisesti matkaa tasapainon löytämiseen... 

Vaihdon aikana ajatukset ovat myös olleet todella paljon omissa arvoissa ja ennakkoluuloissa, yleisissä käsityksissä elämästä. Aivan suunnattoman avartava kokemus olla tekemisissä niin monesta kulttuurista tulevien ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia ja huomata käytännössä, kuinka erilaisista taustoista voimmekaan olla ja kuinka paljon se vaikuttaa meidän ajatusmaailmoihimme ja mielipiteisiimme. Ehkä rajallisten voimavarojen takia energiaa ei ole jäänyt niin paljon täydellisen säännölliseen treenitahtiin tai jatkuvaan tiukasti terveellisessä ruokavaliossa pysymiseen. Täytyy myöntää, että prioriteetit ovat olleet jossain muualla. Ja tällä hetkellä se on miulle ihan OK.

Love, Tanja

**

**

**

**

**

15.1.2015. "From a long time dream to a project of eternity? - We'll see, I hope that not at least in that meaning that this is going to be the one and only post in this blog!"

Exactly one year and one day ago I published my very first post of this blog at the same time fulfilling the idea of my own blog which had been going around in my mind for a while already. Luckily, finally that wasn't the only post in my blog. It has been some kind of arranging of own thoughts when writing the posts and it has actually brought some peace to my mind so sometimes I've got the feeling that now I have to write something. I haven't written so often but usually I only want to write if I really have something to say or tell or I need to make my thoughts more clear. I still have no idea which direction the topic of my blog is going, only time will let us know. Anyway I have written a lot of disorganised thoughts during this first year of my blog.

So what did the first year bring to my blog?
* 23 posts

* Thoughts of hurrying and tiredness
* Words of happiness

* Little pieces of gratefulness

* Descriptions of some trips
* Experiences from exchange and the thoughts of it
* A lot of texts of how I'm doing and posts about everyday life

* Posts in English also

Indeed, year ago I wrote down that in my blog there will be seen the "life as it is". That is what it has really been and I am very glad about it. This is the life that is actually happening around us all. Often you have to remind yourself that life is what happens around you when you are busy making other plans for future. We should be able to find all the little pieces of joy in every ordinary day.

"Life is somekind of seeking for balance in all its fields and this is the journey which I also would like to share with others."

So what about the topic of the blog itself? Seeking for balance, yes. However, more than year ago when only the idea of the blog was still in my mind I was thinking of writing a blog with themes of well-being including posts of sports and for example my studying amongst sports. Sharing my experiences in different types of sports, my workouts, pictures, tips and my feelings of the lifestyle I am living.

I had also thought my starting love towards yoga when trying to figure out the topic of my blog. 

It is crucial thing in yoga to constantly search for your balance both physically and mentally.

I thought that I would share my yoga journey.

Improving.

Practicing every day, getting really into it.

But neither of these actually happened during the first year of the journey of my blog. I think there is not a single post about sports. Maybe sentence or two saying that I did something somewhat sporty...

Anyway I've been thinking of the title of my blog - Seeking for my balance - realising how proud I actually am of it. When I decided to start a blog I was considering the options for title a long time and really carefully. I wanted it to be just the right for me and the right moment when this title popped into my mind I had to write it down. It is somehow meaninful enough and it can be understood in so many different ways. All the meanings I can figure out of it at the moment match my life very well. I can really seek for my balance in these fields of life.

During the last half a year the seeking has been something completely else than amongst sports. I am all the time aware of how important it would be to emphasize the meaning of own and others well-being in life but for some reason it has felt really hard during the last months. I have mostly been seeking for the balance between studying and free time to be honest it has been hiding somewhere very far away. There is definitely a long journey to  actually find the balance in that...

During the exchange here in the Netherlands my thoughts have also been a lot in my values and prejudices and general opinions of life. It is amazingly broadening experience to be in touch with the people who are coming from so different cultures, change opinions with them and realise in practice how different backgrounds are we all coming from and how much it actually affects the way we think and our opinions. So maybe because of the resources of human beings are limited I haven't had so much energy to have perfect rhythm in workouts or always staying strictly in healthy way of eating. I have to admit that the priorities have been somewhere completely else. And at the moment it is perfectly OK for me.

Love, Tanja

Uneasy

Suomeksi alempana ↓

Day by day I think more and more about going back to Finland. I have so many different feelings towards leaving this place and going back to life in Kajaani. Today has been a hard day full of thinking and not so great mood. Very unproductive also which is really bad because I'm running late in about every task for school. Not so easy finishing this minor here (which isn't anyway so big surprise regarding that I'm only studying my second year now when others are finishing their degrees...)

For comparison, last days I've tried to do everything as much as I can. I really want to enjoy the last 13 (!!) days here. Last Saturday we went to Rotterdam as we got rather cheap bus tickets to Flixbus - 5€ return. Nice day there, seeing the Old Port and wondering around the city. Then we decided also to book a group ticket to train for Sunday so we headed to Maastricht. That was also only 7,50€ return so not bad at all. When we arrived there on Sunday morning we stepped out from the train station into a crazy parade which was passing the station. The whole city was full of people and life and we had an amazing day there. We were having so much fun just going around seeing the city, talking, drinking coffee, dancing and laughing etc etc. Good times ;)

However, it feels like I could still spent so much longer time here in the Netherlands therefore these couple of months have passed terribly fast. But this is what I got for now, maybe other exchange of practical training abroad could be possible. Someday. Somewhere. Still, also going back to "normal" life in Finland is something worth waiting for and I'm really looking forward doing that and seeing all my friends and family again. So much nice things waiting for me this coming spring anyway, so only thing I can do is keep on going!

Rotterdam Old Port

Horrible coffee but beautiful cup!

 


Päivä päivältä paluu Suomeen pyörii yhä enemmän mielessä. Tunteet kotiinpaluusta ovat niin ristiriitaiset: kaiken tämän jättäminen taakse ja palaaminen Kajaanin elämään mietityttävät melko paljon. Tänään on ollut hankala päivä kaikin puolin - päivä täynnä ajatuksia ja ei eritysen positiivisia fiiliksiä. Olen ollut myös todella saamaton, mikä on tässä vaiheessa tosi huono homma sillä kaikkien kouluhommien deadlinet lähenee enkä oo tehnyt lähellekään tarpeeksi päästäkseni ne läpi. Voin sanoa, että ei tosiaan ole helppoa tämän sivuainekokonaisuuden loppuun suorittaminen ja läpäiseminen. Toisaalta miun mielestä se ei ole kauhea yllätys ottaen huomioon että opiskelen todella vasta toista vuottani, kun muille luokkalaisilleni tämä on opiskeluiden viimeinen kurssi ennen valmistumista...

No, jotain positiivistakin vastapainoksi: koska päivät täällä alkavat käydä vähiin, olen yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon kaikenlaista mukavaa viime päivien aikana. Täytyy yrittää ottaa kaikki irti viimeisistä 13 (!!) päivästäni täällä. Joten, viime lauantaina suuntasimme Rotterdamiin, sillä saimme halvat liput Flixbus-yhtiön bussiin, 5€ sinne ja takaisin. Vietimme mukavan, rennon päivän: kävimme vanhassa satamassa ihailemassa laivoja ja rakennuksia sekä vain pyörimme ympäri kaupunkikeskustaa. Siellä päätimme myös varata seuraavalle päivälle ryhmälipun junaan (7,50€ meno-paluu) suuntanamme Maastricht. Kun saavuimme sinne sunnutaiaamuna, astuimme asemalta keskelle paraatihumua, paraatikulkue suuntasi rautatieaseman ohi kohti keskustaa. Koko kaupunki oli juhlatuulella ja täynnä ihmisiä ja elämää joten meillä oli oikein mainio päivä sielläkin. Koko porukallamme oli todella hauskaa kierrellessämme kaupungilla, jutellen, kahvia juoden, tanssien ja nauraen ja kaikkea mahdollista muuta. Hienoja hetkiä! ;)

Kaiken kaikkiaan, miulla on fiilis, että oisin voinut viettää täällä Alankomaissa huomattavasti pidemmänkin ajan, sillä nämä muutama kuukautta ovat kiitäneet ohi kaameaa vauhtia, Kuitenkin tämä on nyt mitä tällä kertaa sain ja oli mahdollista, kenties toinen vaihto tai harjoittelu ulkomailla voisi olla mahdollinen. Jokin päivä. Jossakin. Kuitenkin palaaminen Suomen "normaalielämään" on todellakin odottamisen arvoista ja odotankin sitä jo aikalailla innokkaasti, että pian taas nään kaikki ystäväni ja perheen uudelleen. Miulla on niin paljon kaikkea mielenkiintoista ja mahtavaa edessä tänä keväänä, joten ei auta kun jatkaa täyttä vauhtia eteenpäin! 

Love, Tanja

Holiday feelings

In English below ↓

Viime viikot menivät lomaillessa. Lomaa edeltävän viikon olin kipeänä, joten otin jo pienen varaslähdön vapaalle. En ole siis kolmeen viikkoon ollut koulussa, nyt tuntuu verrattain hankalalta orientoitua viimeisten kolmen viikon aherrukseen täällä vaihdossa. Hurjaa, miten aika onkin mennyt näin nopeesti! Elokuun lopulla tänne muuttaessa oli mielessä, kuinka seuraavat 5 kuukautta vierähtää näissä maisemissa, ja tuntui niin kaukaiselta ajatukselta palata Suomeen. Nyt se päivä kuitenkin lähenee huimaa vauhtia ja täytyy alkaa jo hoitaa asioita paluuta varten sekä lentoliputkin ovat olleet varattuna jo kuukauden päivät.

Joululomalle Suomeen lähtiessä fiiliset olivat ristiriitaiset. Olin lähdössä kotoa, mutta olin menossa kotiin. Toisaalta oli aivan mahtavaa lähteä tuttuun ja turvalliseen Suomeen, mutta samalla se tuntui vähän vaikealta. Tiesin kuitenkin jo etukäteen, että loman jälkeen porukoilta lähteminenkin olisi taas vaikeaa. Oli todella irrallinen olo, kun istuin yksin lentokoneessa kahden "kotini" välillä. Kyllähän tämä kämppä Nijmegenissakin tuntuu aikalailla kodilta. Oli kuitenkin helpompi lähteä kohti Suomea tietäen, että tulen vielä takaisin tänne hetkeksi - en jättänyt tätä maata taakseni vielä lopullisesti.

Schipholin lentokentällä kuullessani ensimmäisen kerran ihmisten puhuvan suomea, tuli fiilis että haluan mennä juttelemaan. Helsinkiin lähtevän lennon lähtöportin tuntumassa oli jo suurempi ryhmä suomalaisia ja minä tarkkailin tilannetta hämmentyneenä kuullessani niin paljon tuttua puheen rytmiä. Lentokoneeseen mennessäni mietin, millä kielellä minun tulisi tervehtiä lentoemäntiä...

Joensuussa astuessani ulos lentokoneesta, vedin keuhkot täyteen raikasta pakkasilmaa. Vitsi että se tuoksui hyvälle tämän ainaisen sateisen ympäristön jälkeen! Maa oli hieman kuurassa, ja se vähäinenkin valkoisuus piristi mieltä tosi paljon.

Tuntui todella erikoiselta, että heti kun näin tutut maisemat kotipuolessa, niin tuntui, etten olisi poissa ollutkaan. Kuitenkin neljä kuukautta takana, mutta kaikki on aivan ennallaan. On vain niin hauska tajuta, että muut asiat ympärillä eivät välttämättä muutu erityisemmin, vaikka tunnen itse muuttuneeni vaihdon aikana monella tavalla ja olen kokenut niin paljon uutta. Toisaalta niin turvallinen fiilis, että kotona kaikki on niinkuin ennenkin, oma huone ja tavarat, tutut tuoksut. Koti ♥

Lomalla tajusin myös, että aivot toimii tosi mielenkiintoisella tavalla. Ajattelen välillä englanniksi vaikka puhun suomea, mikä vaikeuttaa välillä joidenkin sanojen löytämistä. Erityisesti koulusta puhuessa olisi niin paljon helpompi kuvailla kaikki englanniksi, koska en ole missään vaiheessa kääntänyt suurinta osaa termeistä sujuvalle suomen kielelle. Kun kerroin kurssistani jollekulle, sanoja täytyi hakea melko kauan yrittäessäni kääntää kurssien sisältöä mielessäni suomeksi...

***

Last weeks have passed on holidays. The week before Christmas break I was ill, so I took an early start for holidays. So now that I haven't been in school for three weeks, it feels rather hard to start working again for the last three weeks here in exchange. It is so unbelievable how the time here has passed so fast! When I moved here at the end of August, I was thinking that the next 5 months is going to pass in this place but the idea of going back to Finland felt so far away. Now, that day is already so soon and I already have to arrange things for going back.

When I left to Finland for holidays I felt weird. I was leaving home but still also going home. It felt amazing to leave to oh so familiar Finland but at the same time it felt a bit hard. Anyway I already knew in advance that it will be hard again to leave home from my parents to come back here. I felt little disconnected when I sat alone in the plane in between my two homes. This flat in Nijmegen also feels so much like home at this point. Anyway it felt a bit easier to leave to Finland knowing that I will still come back here for a while - not having to leave the Netherlands permanently yet.

At Schiphol airport, when I first heard some people speaking Finnish, I felt that I want to go talk with them. At the gate for the flight to Helsinki before boarding there were already a bigger group of Finnish people and I felt really confused hearing the rhythm of my language everywhere so I was just wondering the whole situation, When I walked into the plane I was wondering on which language should I greet the flight attendant...

When i stepped out of the plane in Joensuu airport, I inhaled the fresh cold air deeply! It was -6 degrees there and the ground was a little bit white of the frost. It felt so familiar and nice, it was good to be home! It was also very strange that at the right moment when I saw all the familiar places in the areas of my hometown I felt that I had never been away. Four months have passed and everything is all the same. Its so funny to realise that things and places around us maybe don't change that much even if we change. I have changed in many ways during exchange and got so many new experiences... But actually it feels so safe that everything is how it has always been at home, my room and stuff, all the familiar scents. Home ♥

On holidays I also noticed that brain works so interesting way...  I occasionally think in English even if I'm talking in Finnish which makes sometimes hard to find the words I'm looking for in my first language. Especially when I was describing my course to someone it would be so much easier to tell everything in English because I haven't translated most of the terms to fluent Finnish at any point of studying. I had to look for words a while when I was trying to translate the content of the course to Finnish in my mind at the same time that I was talking...

♥

Tanja