Tired and busy

Kuluneen viikon aikana on ollut niin paljon puuhaa, että tuntuu ettei ole ehtinyt kunnolla edes hengähtää missään välissä. Väsymys on myös tuntunut kropassa joululomalta jääneen epämääräisen unirytmin vuoksi, kuitenkin viikon tekemiset ovat olleet mukavia ja koulupäivätkin ovat olleet mielenkiintoisia vaikkakin toooodella pitkiä.

Täytyy tunnustaa, että olen pahasti addiktoitunut perinteisen kalenterin käyttämiseen. Tällä hetkellä en selviäisi ilman konkreettista kalenteria, sillä sen avulla saan jäsenneltyä ajatukset ja tehtävät edes jollakin tavalla. Lähes kelvollisesti. Aina kun oma muisti pettää (näin väsyneenä aivan liian usein), voin turvautua kalenteriini, jonne kirjaan yleensä kaiken tarvittavan. Nyt on meneillään niin paljon kaikenlaista suunnittelua, kehittelyä ja asioiden selvittelyä, että aivan varmasti unohtaisin jotain todella tärkeää ilman uskollista apuriani.

Tämä tunnustus siksi, että muistaakseni viime viikon tapahtumat, täytyi tämä kalenteri taas kaivaa esille. Sekä lukujärjestys. Alkaa olla huolestuttavaa tämä väsymys. Univajeesta johtuen myös palautuminen liikunnasta on ollut heikkoa. Maanantain hiihtotunnit tuntuivat jaloissa vielä perjantainakin, joten voitte myös uskoa että torstain lentopallon pelaaminenkaan ei sujunut ihan odotusten mukaan. Huomaan väsymyksen merkit omassa kropassa tosi selvästi, joten on taas aika muuttaa elämänrytmiä järkevämpään suuntaan. 

Torstaina kuitenkin huomasin ympärilläni talvisen luonnon upeuden kaiken väsymykseni keskeltä. Kirpeä pakkassää pisteli poskissa ja sormissa, kun kaivoin kameran esille. Hetki oli niin kaunis, etten tietenkään saanut tallennettua sitä niin hyvin kuin olisin halunnut. Tässä kuitenkin muutamia otoksia kotimatkani varrelta.

Viikkoon on onneksi mahtunut myös mukavia hetkiä tärkeiden ihmisten parissa. 

Herkutteluhetki Petran kanssa

kahvila Murusessa

Viikonlopun vietin vanhempien luona ja ehdin onneksi myös nähdä rakasta ystävää myös täällä suunnalla, luistelun merkeissä. Läheisten kanssa vietetyt hetket ovat melko rajallisia, koska viikonloppu on harmillisen lyhyt. Keskusteltavaa olisi aina paljon, mutta onneksi on puhelimet ja facebook. Pian suuntana on taas Kajaani ja paluu arkeen.

Toivoisin, että ehtisin tekemään viikoilla aina paljon enemmänkin, mutta vuorokaudessa on liian vähän tunteja ja viikossa liian vähän päiviä kaikkeen, mitä haluaisin tehdä. Kaikkia ystäviä en ehdi nähdä niin paljon kuin haluaisin, mutta kyllä senkin aika tulee. Seuraavalla viikolla ehkä. Olosuhteiden pakosta joitakin ystäviä näkee aivan liian harvoin, mutta hekin ovat ajatuksissa päivittäin. Nähdään pian, olette tärkeitä kaikki!